LOPPUUNPALAMINEN EI OLE VAIN KORVIEN VÄLISSÄ

Työuupumus koskettaa jopa neljäsosaa suomalaisista, mutta siitä huolimatta sitä ymmärretään huonosti. Tarvitseeko burnouttia hävetä?

Burnout eli työuupumus on hämmentävän yleistä. Noin neljäsosa työssäkäyvistä suomalaisista kärsii siitä jossain sen muodossa. Valtaosalla “bönäri” on lievänä, mutta tuosta neljäsosasta joka kymmenes sairastuu lopulta vakavaan työuupumukseen.

Yleisyydestään huolimatta burnouttiin ei aina oikein osata suhtautua. Vakavan burnoutin vuoksi sairaslomalle jäänyt saattaa esimerkiksi jäädä melko yksin, ja töihin paluun jälkeen muut voivat suhtautua sairastuneeseen varautuneesti tai välttelevästi.

Työnantaja ei välttämättä osaa ottaa huomioon sairastuneen kuntoutumisen vaatimuksia. Hän saattaa jopa pahimmillaan jättää ne kokonaan huomiotta (kuten tässä Nina Nores-Syväsen omakohtaisessa tarinassa).

Pahimmillaan sairastunutta itseään saatetaan syyllistää siitä, että hän ei kestä työelämän “normaaleja” vaatimuksia ja paineita. Sairastunut saattaa myös syyllistää itse itseään, ja tyypillisesti kokee syvää häpeää omasta tilastaan.

Omasta mielestään asioista paremmin tietävät voivat leimata sairastuneen luulotautiseksi. “Korvien välissä koko juttu,” saatetaan kahvihuoneessa supista tai jopa nauraa selän takana. Työuupunut kun yleensä vaikuttaa ulospäin melko normaalilta, keskustelee normaalisti ja nauraa puujalkavitseille kuten ennenkin.

VOITKO PAHOIN TÖISSÄ? BURNOUT JA APINAHÄKKI

Joskus työkulttuuri muistuttaa kiehuvaa rapulientä, eikä siinä yksinkertaisesti pysty voimaan hyvin. Milloin tarvitaan selkeää muutosta?

Kuvittele iloinen ja onnellinen rapu, joka tyytyväisesti tutkii avaraa merenpohjan maailmaa. Se on onnellinen, koska se uskoo että se pärjää missä vain. Täytyy vain pinnistellä ja tehdä parhaansa. Näin opettivat isä ja äiti rapu, samoin opettajat rapujen esikoulusta aina korkeakouluun asti.

Ja rapuhan pinnistelee ja tekee parhaansa. Tyytäisenä se muistelee tekemiään töitä. Se on viihtynyt ja saanut tunnustustakin. Mutta siitä tuntuu, että jotakin on vielä tavoittamatta. Ehkä se pystyisi vielä johonkin suurempaan?

Eräänä päivänä se lukee Pohjanmeren Sanomista työnhakuilmoituksen:

Oletko etsimämme rapukonsultti? Olet huippuosaaja ja sovit moneen liemeen! Tule meille niin kohoat uudelle tasolle ja pääset antamaan panoksesi asiakkaidemme palvelemiseen! Tarjoamme hienot työsuhteen lisäkkeet sekä huikeat tulevaisuuden näkymät kaupungin parhaissa pöydissä!

Rapu innostuu. Olisiko tässä mahdollisuus suuruuteen?