MUUTOS VAATII AJATTELUA – JA SIKSI MUUTOSTA EI TAPAHDU

Yritys korjata työyhteisön ongelmia ja muuttaa sen tapoja parempaan on usein tuskallista. Muita ei voisi vähemmän kiinnostaa ja pahimmillaan itse leimautuu “kiusanhengeksi”, joka vain tieten tahtoen kyseenalaistaa yhteistä tekemistä. Miksi muutos on niin vaikeaa?

Kaikki tietävät, että työpaikan ongelmat ratkeaisivat jos vain yhdessä istuttaisiin alas ja mietittäisiin fiksummin — mutta kukaan ei ikinä tee sitä. Aina on joku syy olla tekemättä niin. Miksi?

Koska uusien asioiden ajattelu tekee kipeää, jopa fyysisesti. Se on raskasta ja työlästä ja vaatii ponnistelua. Näin on, vaikka pohdittava asia olisi näennäisen yksinkertainen, kuten esimerkiksi simppeli laskutoimitus 527 + 239. Näinkin pienen tehtävän ratkaisu vaatii pysähtymään ja keskittämään siihen ajattelun rajalliset resurssit kokonaan hetkeksi.

Ja jos tarjolla on epämääräisempi ongelma? Mieluummin otamme jopa sähköiskuja. Ajattelu on juuri niin vihattavaa puuhaa. On oikeastaan ihmeellistä mitä kaikkea ihmiskunta on saanut aikaan — avaruuslennoista kirjallisuuteen ja tieteisiin — vaikka niiden vaatima ajattelu tekeekin niin kipeää.

3 JIPPOA, JOILLA MUUTAT RUTIINEJA VAIVATTOMASTI

Muuta tapojasi kävelemällä kuin Monty Pythonin John Cleese!

Edellisessä postauksessa kerrottiin miten ja miksi rutiinit pitävät meitä usein tiukasti vankeinaan.

Kun jostakin tavasta ajatella tai toimia on tullut rutiini, se ohjaa meitä automaattisesti. Ja kaiken lisäksi se tuntuu hyvältä ja oikealta tavalta toimia.

​Omien tapojensa muuttaminen on juuri tästä syystä vaikeaa. Sitä kannattaa kuitenkin määrätietoisesti opetella. Palkintona on suurempi vapaus omista pinttyneistä ajattelutavoista ja toimintamalleista.

Samalla lisää myös omaa vapauttaan suhteessa itseä ympäröivään kulttuuriin (myös juuri niihin oman työpaikan apinahäkin “järjettömiin” tapoihin).

Tässä kirjoituksessa kerron muutamia keinoja, joilla rutiineista vapautumista voi helpottaa huomattavasti.

Aloitetaan potkimalla varpaita kynnykseen.

AJELEHDITKO AUTOPILOTILLA?

HikingArtist.com - Creative Commons Attribution-NoDerivs 3.0 Unported License.

Kuvat: Wikimedia /  Agência Brasil & Benmitch 

Mitä yhteistä on yhdellä maailman parhaimmista jalkapalloilijoista Neymarilla ja laboratoriorotalla tilanteessa, jossa Neymar on pelikentällä tavoittelemassa palloa ja rotta kulkemassa tälle tutuksi tulleessa labyrintissä?

VASTAUS: Hyvin matala aivotoiminta.

Neymarin aivotoimintaa on tutkittu hänen suorittaessaan jalkapalloon liittyviä motorisia liikesarjoja ja hänen aivotoimintansa on 90% alhaisempi kuin amatööripelaajilla. Sama pätee tutkitusti rotan aivotoimintaan, kunhan sokkelo on sille jo tuttu.

Sekä rotalla että Neymarilla ovat tutut toimintatavat muuttuneet rutiineiksi ja rutiinien suorittaminen vaatii huomattavasti pienempää aktiivisuutta aivoilta kuin uusien asioiden tekeminen.

Rotan ollessa ensimmäistä kertaa sokkelossa tämän aivotoiminta on todella aktiivista. Se tarkkailee herkeämättä mitä vaaroja ja mahdollisuuksia sokkelo tarjoaa ja samalla koittaa arvioida mihin suuntaan kannattaa kulkea vai kannattaako kulkea lainkaan.

Mutta rotan oltua samassa sokkelossa lukuisia kertoja alkaa tämän aivotoiminta laskea kaikkialla muualla paitsi tyvitumakkeissa, jotka sijaitsevat aivojen alimmissa osissa. Niiden toiminta lisääntyy ja nykyinen näkemys onkin, että tyvitumakkeet vastaavat rutiinien tallentamisesta ja suorittamisesta. Ne ovat ikäänkuin aivojen yksikkö, joka vastaa autopilotilla ajosta.

Se mikä tapahtuu rotan aivoissa koskee myös meitä ihmisiä. Uusien taitojen opettelu on usein tuskallisen hidasta. Opettelu vaatii paljon tietoisen mielen keskittymistä ja kehon tietoista ohjaamista (muistat varmasti polkupyörällä tai autolla ajon opettelun).

TAPOJEN VALLASSA – Miksi tavat tarttuvat?

HikingArtist.com - Creative Commons Attribution-NoDerivs 3.0 Unported License.

Sillä kulttuurilla, johon me synnymme ja joka meitä ympäröi on valtava vaikutus siihen, miten me ajattelemme ja toimimme. Sekä siihen keitä me voimme sanoa olevamme ihmisinä.

Mutta mitä kulttuuri oikeastaan on? Mistä se rakentuu? Ja miten se meihin tarttuu?

Mitä on oikeastaan esimerkiksi suomalainen kulttuuri tai sinun työpaikkasi kulttuuri?

Kulttuuri on käsitteenä moniulotteinen, mutta siitä saa helposti otteen, jos sen yksinkertaistaa seuraavasti: 

Eri kulttuurit ovat yksinkertaisesti kokoelmia erilaisia tapoja — tapoja ajatella ja tapoja toimia. Nämä tavat siirtyvät (tai tarttuvat) ihmisiltä toisille mm. kasvatuksen, jäljittelyn ja oppimisen kautta.

Näin esimerkiksi sinun oman työyhteisösi kulttuuri rakentuu niistä ajattelu- ja toimintatavoista, jotka sinun työpaikallasi vallitsevat ja jotka leviävät työyhteisössäsi vuorovaikutuksen kautta.

Toki työkulttuurissa voi olla hyvinkin erilaisia ja jopa ristiriitaisia tapoja ajatella ja toimia (esimerkiksi yksittäisillä työntekijöillä, eri osastoilla tai tiimeillä), mutta silti ne yhdessä muodostavat tietyn tapojen valikoiman, jota voidaan sanoa koko organisaation kulttuuriksi.

Kulttuurin rakennusaineksina ovat siis tavat, jotka jakaantuvat tapoihin ajatella ja tapoihin toimia.

Ajattelutavat koskevat esimerkiksi sitä, miten tietyssä kulttuurissa on tapana ajatella perustavista kysymyksistä, jotka koskevat maailmankuvaa, ihmiskäsitystä ja elämäntarkoitusta. Tai sitä miten kyseisessä kulttuurissa ajatellaan mikä on oikein ja väärin sekä mikä on hyväksyttyä ja mikä ei.

Toimintatavat ovat puolestaan niitä toimintamalleja, joita noudatetaan tietyissä tilanteissa. Sitä miten teemme töitä, miten toimimme kun tutustumme uuteen ihmiseen, miten valmistamme ruokaa, minkälaisia tavaroita kaupoissamme on myynnissä, miten ja mitä harrastamme, miten pukeudumme ja niin edelleen.

Toimintatavat ovat tavallaan myös ajattelutapoja, sillä ne ovat tallessa mielessämme ajattelutapoina (tai rutiineina) siitä, miten jossakin tilanteessa on hyvä toimia.