NIUKKUUDEN ANSASSA

Jatkuva kokemus riittämättömyydestä stressaa ja uuvuttaa. Miten voi välttää niukkuusansan?

Niukkuus on salakavalaa. Se hiipii mieleen ja saa huolestumaan milloin mistäkin riittämättömyydestä.

Hektisen puutteen ja pulan keskellä on usein tilanne, jossa tarvittaisiin juuri parhaita ideoita ja selkeää ajattelua. Paradoksaalisesti kuitenkin juuri niukkuuden kokemus ajaa meidät usein tilaan, jossa tilannetta on vaikeaa ratkoa.

 


Niukkuusansasta on vaikea päästä ulos

Käyttäytymistaloustieteilijät Sendhil Mullainathan ja Eldar Shafir tutkivat miksi köyhyys aiheuttaa usein noidankehän, jota on vaikea tai jopa lähes mahdotonta murtaa. He huomasivat, että syy ei aina ole ainoastaan taloudellinen, vaan ennen kaikkea myös psykologinen. Mullainathan ja Shafir nimittäin havaitsivat, että köyhyyttä kokeneet alkoivat usein käyttäytyä tavoilla, joilla he itse ylläpitivät omaa köyhyyttään.

Köyhyyden aiheuttama krooninen stressi johti siihen, että ihmisen päätöksenteko- ja suunnittelukyky rampautuivat. Puutteen kokemus ajoi ikään kuin ansaan, josta heidän oli omin voimin liki mahdotonta päästä pois. Mullainathan ja Shafir nimesivät tämän tilan ”niukkuusansaksi”.

Pian he kuitenkin huomasivat saman ilmiön liittyvän muuhunkin kuin taloudelliseen niukkuuteen. Tutkimusten mukaan ajatus minkä tahansa tärkeän resurssin niukkuudesta sai tutkitut henkilöt menettämään 10-20% älykkyysosamäärästään – eli taantumaan ajattelun ja päätöksentekokyvyn osalta kouluikäisen lapsen tasolle

Köyhyyttä kokevien tapaan myös kroonisesti kiireisten ihmisten huomattiin ylläpitävän omaa kiirettään. He ryhtyivät kiireessään säästämään itseään vararikkoon: he uhrasivat suunnitteluun, priorisoimiseen ja palautumiseen tarvittavan ajan sellaiseen työntekoon, joka ulkopuolisen silmin näytti lähinnä tehottomalta säntäilyltä.

Stressireaktiomme takia ajaudummekin niukkuusansassa ylivireiseen mielentilaan, jossa todennäköisemmin vain pahennamme olosuhteitamme parantamisen sijaan.

 


Niukkuus, ahdistuneisuus ja burnout

Niukkuudesta syntyvän stressin ytimessä on ahdistuneisuus. Ahdistuneisuus on tunne, jonka ajatellaan olleen meille lajina hyödyllinen. Ilman ahdistusta ihminen voisi passivoitua uhkien edessä. Ahdistus saa levottomaksi ja patistaa toimimaan.

Sadon menetyksen, luonnonmullistusten tai sodan edessä ahdistuneisuus onkin hyödyksi. Jatkuvan niukkuuden keskellä se kuitenkin ajaa meidät kierteeseen.

Tyypillisesti huolestumme ensin jonkin resurssin niukkuudesta, kuten ajasta ja liian kireästä deadlinesta. Huolestuneisuuden jatkuessa se muuttuu ahdistuneisuudeksi. Stressaannumme ja tulemme levottomiksi. Koemme, että asialle on pakko tehdä jotain.

Koemme, ettei aikaa ole tarpeeksi, mutta sen sijaan, että pysähtyisimme rauhassa miettimään tilannetta laajemmasta perspektiivistä, alamme taistella ajan niukkuutta vastaan stressin sumentamilla aivoilla.

Usein päätämme yksinkertaisesti ”purra hammasta” ja saada hinnalla millä hyvänsä työmme valmiiksi ennen deadlinea. Samalla alamme säästää vääristä paikoista: mm. venytämme työaikaa ja viemme töitä kotiin – sekä joustamme aivan liian usein omasta hyvinvoinnistamme ja läheistemme tarpeista.

Uskottelemme itsellemme, että nämä ovat vain tilapäisiä uhrauksia ja tilanne korjaantuu kun kiire hellittää. Kun lopulta selviydymme tilanteesta, emme kuitenkaan pysähdy analysoimaan mistä niukkuus, kuten liian kireä deadline, alunperin johtui, ja mitä voisimme jatkossa tehdä sen välttääksemme.

Olemme liian stressaantuneita ja uupuneita kyetäksemme pysähtymään reflektiivisen ajattelun äärelle. Lisäksi seuraava deadline tai muu niukkuus on jo uhkaamassa meitä (kuten ajatus siitä, miten ihmeessä jaksamme edellisen deadlinen jäljiltä jatkaa kiireistä työntekoa ilman kunnon lepoa).

Kun tämä kierre on jatkunut aikansa, saatamme vähitellen uskoa, että jatkuva ponnistelu aikataulujen ja muiden haasteiden kanssa johtuukin niukkuudesta itsessämme: taitamattomuudesta, osaamattomuudesta tai, mikä pahinta, huonommuudesta suhteessa muihin.

Kun koemme riittämättömyyttä, stressaannumme siitä entistä enemmän, emmekä enää näe omaa itseämmekään realistisesti. Sen sijaan näemme itsemme ahdistuneisuuden aiheuttamien vinoutumien ja vääristymien läpi.

Tämä kierre voi johtaa tyypillisesti loppuunpalamiseen. Työuupumusta leimaakin nimenomaan ahdistuneisuus, kyynisyys, työn kokeminen merkityksettömänä, alentunut ammatillinen itsetunto sekä näihin usein liittyvät masennusoireet.


Miten ansasta pääsee ulos?

Niukkuusansan aiheuttama stressi ei ole ainoa syy työuupumukseen, mutta voi usein olla yksi päätekijä sen takana. Muita tekijöitä ovat esimerkiksi tulehtunut ja ahdistava työilmapiiri, ristiriitaiset tavoitteet, epäoikeudenmukaisuus, työpaikkakiusaaminen, työn ulkopuoliset kuormitustekijät, sekä riittämätön lepo ja palautuminen. Kyse on kuitenkin aina pitkittyneen stressireaktion aiheuttamasta syvästä uupumuksesta ja elimistön tulehdustilasta.

(Jos koet uupumuksen oireita, suosittelemme olemaan yhteydessä terveydenhoitoon tilanteesi arvioimiseksi. Syvää uupumusta voi olla vaikea tunnistaa itse ajoissa.)

Mikäli epäilet, että jatkuva niukkuuden kokemus uhkaa omaa jaksamistasi, voit pohtia tilannettasi esimerkiksi seuraavan harjoituksen avulla.

1) Kartoita niukkuuden kokemus. Mistä asioista koet niukkuutta? Mitä siis koet, että sinulla on liian vähän käytössäsi tai hallussasi? Jaa asiat kolmeen kategoriaan ja listaa ne paperille:

A) Konkreettiset asiat (kuten raha, työntekijäresurssit, työtilat ja -välineet ja muut käytännön järjestelyt).

B) Abstraktit asiat (kuten aika, lepo tai työrauha).

C) Sinuun itseesi liittyvät asiat (kuten osaaminen, lahjakkuus, jaksaminen, toimintakyky, luonteenpiirteet ja persoona).

2) Pisteytä niukkuus. Tunnustele asioita yksi kerrallaan. Kuinka vahva kukin niukkuuden tunne ja siihen mahdollisesti liittyvä ahdistuksen tunne on? Merkitse se asteikolla nollasta kymmeneen.

3) Rauhoita koettu uhka. Tarkastele omaa olotilaasi. Tunnetko olevasi jännittynyt tai levoton? Tunnetko stressiä tai ahdistusta? Missä ne tuntuu ja miten? Tee sitten lyhyt hengitysharjoitus, jolla saat laskettua stressitasoa.

    • Asetu istumaan hyvään asentoon.
    • Rentoutua hartiat ja kasvot sekä etenkin leukaperät.
    • Hengitä syvään 10-20 kertaa niin, että uloshengitykset ovat pitkiä ja hitaita puhalluksia ulos.

Voit sulkea silmät hengitysten ajaksi ja huokaista jokaisen uloshengityksen aikana hitaasti (voit samalla sanoa rauhallisesti ”hoooo”). Tunnustele hetki lopuksi oloasi. Mitä muutoksia huomaat?

4) Tutki niukkuutta. Katso nyt rauhallisesti mitkä asiat saivat korkeimmat pisteet. Tarkastele niitä yksitellen. Mistä niukkuuden kokemus niissä voisi johtua? Mikä aiheuttaa ja ylläpitää niukkuuden tunnetta? Entä kuinka todellinen kukin niukkuuden kokemus on? Pohdi erityisesti itseäsi koskevia ajatuksiasi. Perustuvatko ne tosiasioihin? Mieti perusteluja puolesta ja vastaan.

5) Mieti ratkaisuita. Pohdi lopuksi mitä sellaista voisit tehdä, joka konkreettisesti vähentäisi niukkuutta ja sen kokemusta? Mikä olisi esimerkiksi vähintä mitä voisit tehdä? Laadi suunnitelma, jolla voit selkeästi ja konkreettisesti helpottaa tilannettasi. Milloin ja mistä voisit aloittaa? Entä keneltä voisit pyytää apua tai saada lisätietoa ja neuvoja?


Jatkuva uhan kokeminen aiheuttaa kroonista stressiä, jonka keskellä on vaikea enää nähdä kunnolla minkä suuruisia niukkuuden aiheuttamat ongelmat oikeasti ovat, ja miten niitä voisi ratkoa.

Tärkein keino niukkuusansasta ulospääsemiseksi on pysähtyä välillä reflektoimaan ja pohtimaan omaa tilannettaan. Se onnistuu vain rauhoittamalla ensin ylikierroksilla oleva mieli sekä kehossa mylläävä stressireaktio. Tässä erilaiset rentoutumiskeinot, kuten hengitysharjoitukset ja mindfulness, voivat olla suuresti avuksi. Samoin luonnossa liikkuminen, lepääminen ja vain oleilu ilman sen kummempaa päämäärää.

Lisäksi tilanteen dekatastrofoinnista on usein apua. Tämän voi tehdä pohtimalla mikä niukkuuden keskellä olisi pahinta mitä voisi tapahtua ja mitä siitä oikeasti seuraisi. Olisiko se oikeasti täysi katastrofi? Lisäksi voi pohtia kuinka todennäköisest pahin vaihtoehto toteutuisi ja mikä muu vaihtoehto voisi oikeasti olla realistisin.

Tilanteeseen kannattaa usein myös hakea ulkopuolista apua. Esimerkiksi oman uupumisen aste kannattaa arvioida aina yhdessä lääkärin kanssa.

Koetun niukkuuden kokemuksen käsittelyyn ja niihin ratkaisuihin, joilla omassa työssään voisi niukkuutta vähentää, on myös työnohjauksesta merkittävää apua. Sitä voi hakea itselleen tai koko työyhteisölleen. Työnohjaus on menetelmä, jossa nimenomaan pysähdytään ajatuksella pohtimaan ja tutkimaan omaa työtä ja sen haasteita, sekä etsimään niihin ratkaisuja mm. työnteon tavoista ja rakenteista – sen sijaan että niukkuuden keskellä painettaisiin aina vain lisää kaasua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *