rapumerta

Voitko pahoin töissä? Burnout ja apinahäkki

Joskus työkulttuuri muistuttaa kiehuvaa rapulientä, eikä siinä yksinkertaisesti pysty voimaan hyvin. Milloin tarvitaan selkeää muutosta?

Kuvittele iloinen ja onnellinen rapu, joka tyytyväisesti tutkii avaraa merenpohjan maailmaa. Se on onnellinen, koska se uskoo että se pärjää missä vain. Täytyy vain pinnistellä ja tehdä parhaansa. Näin opettivat isä ja äiti rapu, samoin opettajat rapujen esikoulusta aina niveljalkaisten yliopistoon asti.

Ja rapuhan pinnistelee ja tekee parhaansa. Tyytäisenä se muistelee tekemiään töitä. Se on viihtynyt ja saanut tunnustustakin. Mutta siitä tuntuu, että jotakin on vielä tavoittamatta. Ehkä se pystyisi vielä johonkin suurempaan?

Eräänä päivänä se lukee Pohjanmeren Sanomista työnhakuilmoituksen.

“Oletko etsimämme rapukonsultti? Olet huippuosaaja ja sovit moneen liemeen! Tule meille niin kohoat uudelle tasolle ja pääset antamaan panoksesi asiakkaidemme palvelemiseen! Tarjoamme hienot työsuhteen lisäkkeet sekä huikeat tulevaisuuden näkymät kaupungin parhaissa pöydissä!”

Rapu innostuu. Olisiko tässä mahdollisuus suuruuteen?

Tuntosarvet jännityksestä täristen rapu saapuu ilmoituksessa mainittuun osoitteeseen. Siellä odottaa kuljetusalus, joka vie unelmien työhön.

Rapu matkaa aluksessa ylöspäin, kunnes se nousee pinnan läpi aivan uuteen ympäristöön. Poissa on veden raskaus ja sen tilalla ravun kuorta vasten puhaltaa raikas merituuli. “Ihanaa, tämä on ihanaa!” rapu huokaa.

Äkkiä siihen tartutaan kiinni ja se nostetaan laatikkoon. Rapu pelästyy hieman, mutta ajattelee, että tämä on varmasti vain uusi tapa matkustaa. “Muista, että pärjäät kyllä, kun vain itse pinnistät ja teet parhaasi!” Ja niin se nostaa päätään itsevarmasti ja katsoo tyynenä eteensä ja odottaa pääsemistä uuteen tehtäväänsä.

Lopulta matka päättyy ja laatikko nostetaan kirkkaaseen valoon. Valo häikäisee, mutta rapu muistaa opetukset ja sopeutuu sokaisevaan kirkkauteen. Ei haittaa, kyllä hän pärjää. Kyllä tähän varmasti tottuu.

Rapu kuulee, miten sitä katsotaan, kehutaan ja ihaillaan. Ylpeänä se suoristaa ryhtiään. Hänet on varmasti jo valittu tehtävään!

Kuuluu metallista kilinää ja pian rapu nostetaan laatikosta. “Nyt se tapahtuu!” rapu ajattelee innoissaan.

Kun sitten rapu nostetaan villisti kiehuvan kattilan ylle, ja se tuntee kuuman veden roiskeet pyrstössään, se kauhistuu. Mikä tuo kuumuus on? Onko hän sittenkin haukannut liian ison palan? Eikö hänestä olekaan tähän suureen tehtävään?

Kun rapu kiehuu hengiltä, se viimeisillä ajatuksillaan syyttää itseään. Siinä oli vikaa. Se ei osannutkaan. Se ei riittänytkään. Se ei pinnistellytkään tarpeeksi.

Joskus työkulttuuri muistuttaa kiehuvaa rapulientä, eikä siinä yksinkertaisesti pysty voimaan hyvin – mutta silti ahdistunut ja uupunut ihminen kokee, että vika löytyy hänestä, ei työyhteisöstä.

Että tokihan työpaikalla on ongelmia, hankaluuksia ja ikäviä ihmisiä, mutta koska muutkin siellä pärjäävät (ja jotkut jopa näyttävät porskuttavan upeasti), ei vika voi olla muualla kuin juuri hänessä itsessään.

Hän on puutteellinen. Se, joka ei kestä työyhteisön tai menestyksen paineita. Hän on riittämätön, koska ei pysty täyttämään kaikkia hänelle asetettuja odotuksia. Hän on viallinen, koska ei osaa nauttia työstään – johon kovalla työllä kouluttautui ja johon myös aivan innoissaan haki.

Mutta mitä jos vika ei löydykään aina ihmisestä itsestään?

Kuka tahansa päätyy lopulta uupuneeksi ja ahdistuneeksi epäterveessä ympäristössä. Kyse ei ole niinkään siitä, kuka uupuu, vaan milloin uupuu.

Jos olet työssäsi ahdistunut ja uupunut, et ole yksin. Yli 25 prosenttia työikäisistä suomalaisista kokee juuri tälläkin hetkellä olevansa — syystä tai toisesta — uupuneita työhönsä

Työyhteisössä vallitseva työkulttuuri voi muodostua psykologisesti meille erittäin vahingolliseksi. Vahingollinen työkulttuuri koostuu ennen kaikkea haitallisista tavoista ajatella ja toimia. Ja pahimmillaan näitä tapoja toistetaan – ja pidetään oikeina – silkasta tottumuksesta ja ajattelemattomuudesta.

Kutsun tällaista työkulttuuria “apinahäkiksi”. Se esittää tavallaan karikatyyrinä, millaisiksi työyhteisömme pahimmillaan voivat muodostua.

Voit tunnistaa apinahäkin seuraavista piirteistä:

  1. Tuntuuko sinusta, etteivät juhlapuheet ja arki kohtaa? Työyhteisölle valittiin kyllä ylevät arvot – jotka myös kirjattiin kahvihuoneen seinälle ja jotka mainitaan aina juhlapuheissa – mutta sinusta tuntuu, etteivät ne oikeastaan toteudu arjessa.
  2. Koetko, että ihmisiä johdetaan pääasiassa kepillä ja porkkanalla? Jaetaanko mielivaltaisia palkintoja ja rangaistuksia, kuten epäoikeudenmukaisia palkankorotuksia tai bonuksia?
  3. Leimaako työyhteisöäsi oman edun tavoittelu ja kuppikunnat? Tuntuuko siltä, ettei yhteistä hyvää edistetä oikeasti edistetä yhdessä?
  4. Koetko, että joudut rikkomaan itseäsi eli arvojasi vastaan? Tätä on esimerkiksi se, ettei vanhustenhoidossa voi resurssipulan takia hoitaa vanhuksia niin hyvin kuin haluaisi – tai joutuu myymään asiakkaille jotakin, mihin ei itse edes usko. Arvoristiriidasta kertoo myös se, jos koet yhteisön epäoikeudenmukaiseksi.
  5. Koetko ettet voi olla työssä oma itsesi? Sinusta voi tuntua, että se, joka pohjimmiltasi olet, ei sovi tai kelpaa työyhteisöön, etkä voi aidosti tuoda sitä esille tai paljastaa perimmäisiä ajatuksiasi.
  6. Tuntuuko siltä, ettei työyhteisössä osata tai haluta oikeasti muuttua? Muutokset jäävät yleensä näennäisiksi ja sitkeästi istuvat vanhat ajattelu- ja toimintatavat palaavat yleensä hyvin pian.
  7. Tuntuuko sinusta siltä, että työyhteisö ei pyri saavuttamaan mitään aidosti tärkeää? Sinusta saattaa pikemminkin näyttää siltä, että tärkeintä on säilyttää vallitsevat olotilat, kuten vanhat tavat toimia tai tiettyjen henkilöiden valta-asemat ja omat edut.
  8. Koetko, että todellinen valta lepää vain muutamien käsissä, vaikka kaikkien väitetään voivan osallistua päätöksentekoon? Työyhteisö voi esimerkiksi päällepäin näyttää tasa-arvoiselta, mutta merkittävät päätökset tehdään silti vain harvojen valittujen toimesta. Usein epäonnistuneet päätökset ovat kuitenkin kaikkien yhteinen vika (“…mutta mehän päätimme nämähän asiat yhdessä!”).

Mitä useampaan kysymykseen vastasit “kyllä”, sitä todennäköisemmin vietät työpäiväsi apinahäkissä ja olet ahdistunut ympäristösi vaikutuksesta.

Jos tunnistit olevasi apinahäkissä, voit harkita kolmea vaihtoehtoa:

  1. Poistut paikalta. Tämä on täysin säädyllinen ja hyväksyttävä ratkaisu. Se ei ole tappio, vaan pikemminkin vanhan viisauden toteuttamista: “Jotkut taistelut voitetaan antautumalla.” Jos ympäristöä ei saa paremmaksi, viisas nostaa kytkintä ja etsii työyhteisön, jossa vallitsee terveempi työkulttuuri.
  2. Sopeudut. Teet omat olosi mahdollisimman siedettäväksi. Luot itsesi ympärille mikroilmaston, jossa voit voida riittävän hyvin. Toimit esimerkiksi enemmän niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa työskentely sujuu mukavasti ja jätät menemättä palavereihin, jotka muistuttavat painekattilaa.
  3. Yrität muuttaa työyhteisöä. Haastavaa, mutta mahdollista. Kyselemällä voi selvitä, että moni muukin kärsii tilanteesta ja haluaisi tehdä muutoksia. Kannattaa kuitenkin harkita, voiko muutosta oikeasti tehdä. Muutoin uuvutat helposti itseäsi vain lisää taistelemalla tuulimyllyjä vastaan.

Riippumatta siitä, minkä vaihtoehdon valitset, on tärkeintä lopettaa itsensä syyllistäminen. Sen voit tehdä jo tänään.

Jaa kirjoitus

Lisää artikkeleita

Vapaaksi valheellisesta minäkuvasta

Trauma on uskomus, joka kutistaa ja puristaa meidät kasaan – ja saa meidät hakemaan siihen helpotusta epäterveillä tavoilla kuten ylikiltteydellä, omien tarpeiden laiminlyönnillä, ylisuorittamisella tai erilaisilla riippuvuuksilla. Uskomuksen, ja trauman, voi kuitenkin parantaa kun sen uskaltaa kohdata, sanoo kanadalainen lääkäri ja terapeutti Gabor Maté.

Lue lisää »

Tilaa uutiskirje

Saat uusimmat kirjoitukset suoraan sähköpostiisi