VOITKO PAHOIN TÖISSÄ? BURNOUT JA APINAHÄKKI

Joskus työkulttuuri muistuttaa kiehuvaa rapulientä, eikä siinä yksinkertaisesti pysty voimaan hyvin. Milloin tarvitaan selkeää muutosta?

Kuvittele iloinen ja onnellinen rapu, joka tyytyväisesti tutkii avaraa merenpohjan maailmaa. Se on onnellinen, koska se uskoo että se pärjää missä vain. Täytyy vain pinnistellä ja tehdä parhaansa. Näin opettivat isä ja äiti rapu, samoin opettajat rapujen esikoulusta aina korkeakouluun asti.

Ja rapuhan pinnistelee ja tekee parhaansa. Tyytäisenä se muistelee tekemiään töitä. Se on viihtynyt ja saanut tunnustustakin. Mutta siitä tuntuu, että jotakin on vielä tavoittamatta. Ehkä se pystyisi vielä johonkin suurempaan?

Eräänä päivänä se lukee Pohjanmeren Sanomista työnhakuilmoituksen:

Oletko etsimämme rapukonsultti? Olet huippuosaaja ja sovit moneen liemeen! Tule meille niin kohoat uudelle tasolle ja pääset antamaan panoksesi asiakkaidemme palvelemiseen! Tarjoamme hienot työsuhteen lisäkkeet sekä huikeat tulevaisuuden näkymät kaupungin parhaissa pöydissä!

Rapu innostuu. Olisiko tässä mahdollisuus suuruuteen?

More...

Jännityksestä täristen rapu saapuu ilmoituksessa mainittuun osoitteeseen. Siellä odottaa kuljetusalus, joka vie unelmien työhön.

Rapu matkaa aluksessa ylöspäin, kunnes se nousee pinnan läpi aivan uuteen ympäristöön. Poissa on veden raskaus ja sen tilalla ravun kuorta vasten puhaltaa raikas merituuli. “Ihanaa, tämä on ihanaa!” rapu huokaa.

Äkkiä siihen tartutaan kiinni ja se nostetaan laatikkoon. Rapu pelästyy hieman, mutta ajattelee, että tämä on varmasti vain uusi tapa matkustaa. “Muista, että pärjäät kyllä, kun vain itse pinnistät ja teet parhaasi!” Ja niin se nostaa päätään itsevarmasti ja katsoo tyynenä eteensä ja odottaa pääsemistä uuteen tehtäväänsä.

Lopulta matka päättyy ja laatikko nostetaan kirkkaaseen valoon. Valo häikäisee, mutta rapu muistaa opetukset ja sopeutuu sokaisevaan kirkkauteen. Ei haittaa, kyllä hän pärjää. Kyllä tähän varmasti tottuu.

Rapu kuulee, miten sitä katsotaan, kehutaan ja ihaillaan. Ylpeänä se suoristaa ryhtiään. Hänet on varmasti jo valittu tehtävään!

Kuuluu metalliastioiden kilinää ja pian rapu nostetaan laatikosta. “Nyt se tapahtuu!” rapu ajattelee innoissaan.

Kun sitten rapu nostetaan villisti kiehuvan kattilan ylle, ja se tuntee kuuman veden roiskeet pyrstössään, se kauhistuu. Mikä tuo kuumuus on? Onko hän sittenkin haukannut liian ison palan? Eikö hänestä olekaan tähän suureen tehtävään?

Kun rapu kiehuu hengiltä, se viimeisillä ajatuksillaan syyttää itseään. Siinä oli vikaa. Se ei osannutkaan. Se ei riittänytkään. Se ei pinnistellytkään tarpeeksi.


Joskus työkulttuuri muistuttaa kiehuvaa rapulientä, eikä siinä yksinkertaisesti pysty voimaan hyvin.

Silti ahdistunut ja uupunut ihminen kokee useimmiten, että vika löytyy hänestä, ei työyhteisöstä.

Että tokihan työpaikalla on ongelmia, hankaluuksia ja ikäviä ihmisiä, mutta koska muutkin siellä pärjäävät (ja jotkut jopa näyttävät porskuttavan upeasti), ei vika voi olla muualla kuin juuri hänessä itsessään.

Hän on puutteellinen. Se, joka ei kestä työyhteisön tai menestyksen paineita. Hän on riittämätön, koska ei pysty täyttämään kaikkia hänelle asetettuja odotuksia. Hän on viallinen, koska ei osaa nauttia työstään (johon kovalla työllä kouluttautui ja johon myös aivan innoissaan haki).

Mutta mitä jos vika ei löydykään aina ihmisestä itsestään?

Mitä jos hän ravun tavoin on päätynyt sellaiseen ympäristöön, jossa ei kertakaikkiaan pysty voimaan hyvin?

Kuka tahansa päätyy lopulta uupuneeksi ja ahdistuneeksi tällaisessa ympäristössä. Kyse ei ole niinkään siitä, kuka uupuu, vaan milloin uupuu. Romahdusta voidaan välttää vaikka vaihtamalla työpaikkaa tai alaa, tai ottamalla riittävän usein vapaata – mutta jollei vahingolliselle ympäristölle tehdä jotain, romahdus on vain ajan kysymys.

Jos olet työssäsi ahdistunut ja uupunut, et ole yksin. Yli 25 prosenttia työikäisistä suomalaisista kokee juuri tälläkin hetkellä olevansa -- syystä tai toisesta -- uupuneita työhönsä


Työyhteisössä vallitseva työkulttuuri voi muodostua psykologisesti meille erittäin vahingolliseksi. Vahingollinen työkulttuuri koostuu ennen kaikkea haitallisista tavoista ajatella ja toimia. Ja pahimmillaan näitä tapoja toistetaan -- ja pidetään oikeina -- silkasta tottumuksesta ja ajattelemattomuudesta.

Kutsun tällaista työkulttuuria “apinahäkiksi”. Se esittää tavallaan karikatyyrinä, millaisiksi työyhteisömme pahimmillaan voivat muodostua.

Uuvutatko itseäsi apinahäkin vankina? Voit testata vastaamalla seuraaviin kysymyksiin:

1. Tuntuuko sinusta, etteivät juhlapuheet ja arki kohtaa? Työyhteisölle valittiin kyllä ylevät arvot -- jotka myös kirjattiin kahvihuoneen seinälle ja jotka mainitaan aina juhlapuheissa -- mutta sinusta tuntuu, etteivät ne toteudu arjessa. Mielestäsi usein toimitaankin juuri päinvastoin: epäoikeudenmukaisesti, epäreilusti ja ilman avoimuuden häivääkään.

2. Koetko, että ihmisiä johdetaan pääasiassa kepillä ja porkkanalla? Toisin sanoen johdetaanko ihmisiä kuin Pavlovin koiria jakamalla mielivaltaisia palkintoja ja rangaistuksia (kuten epäoikeudenmukaisia bonuksia ja tai niiden epäämisiä). “Hyvästä käytöksestä” palkitaan, “pahasta” rangaistaan.

3. Leimaako työyhteisöäsi oman edun tavoittelu ja kuppikunnat? Tuntuuko siltä, ettei yhteistä hyvää edistetä tasapuolisesti vaan keppi-ja-porkkana -motivointi saa ihmiset ajamaan ja optimoimaan lähinnä omaa ja oman lähipiirinsä etua (hyvä veli/sisko -verkostot).

4. Koetko, että joudut rikkomaan itseäsi eli arvojasi vastaan? Tätä on esimerkiksi se, ettei vanhustenhoidossa voi resurssipulan takia hoitaa vanhuksia niin hyvin kuin haluaisi -- tai joutuu myymään asiakkaille jotakin, mihin ei itse edes usko. Arvoristiriidasta kertoo myös se, jos koet yhteisön epäoikeudenmukaiseksi.

5. Koetko ettet voi olla työssä oma itsesi? Sinusta voi tuntua, että se, joka pohjimmiltasi olet, ei sovi tai kelpaa työyhteisöön, etkä voi aidosti tuoda sitä esille tai paljastaa perimmäisiä ajatuksiasi. Voit myös tuntea, että työ tekee sinusta ihmisenä “pienemmän”, sen sijaan että se antaisi mahdollisuuden kasvaa ja oppia ihmisenä.

6. Tuntuuko siltä, ettei työyhteisössä osata tai haluta oikeasti muuttua? Muutokset jäävät yleensä näennäisiksi toimintamallien tai käytäntöjen muutoksiksi, ja sitkeästi istuvat vanhat ajattelu- ja toimintatavat palaavat yleensä hyvin pian hallitsemaan valtakuntaa.

7. Tuntuuko sinusta siltä, että työyhteisö ei pyri saavuttamaan mitään aidosti tärkeää? Sinusta saattaa pikemminkin näyttää siltä, että tärkeintä on säilyttää status quo eli vallitsevat olotilat, kuten vanhat tavat toimia tai tiettyjen henkilöiden valta-asemat ja omat edut.

8. Koetko, että todellinen valta lepää vain muutamien käsissä, vaikka kaikkien väitetään voivan osallistua päätöksentekoon? Työyhteisö voi esimerkiksi päällepäin näyttää tasa-arvoiselta, mutta merkittävät päätökset tehdään silti vain harvojen valittujen toimesta. Usein epäonnistuneet päätökset ovat kuitenkin kaikkien yhteinen vika (“...mutta mehän päätimme nämähän asiat yhdessä!”).

Mitä useampaan kysymykseen vastasit “KYLLÄ”, sitä todennäköisemmin vietät työpäiväsi apinahäkissä ja olet ahdistunut ympäristösi vaikutuksesta.

Jos vastasit kaikkiin “KYLLÄ”, olet todennäköisesti jo kokenut yhden tai useamman burnoutin tai tunnet sellaisen mahdollisesti uhkaavan sinua.

(Jos koet burnoutin oireita, hakeudu ehdottomasti työterveyslääkärille ammattilaisen arvioon!)


Jos tunnistit olevasi apinahäkissä, voit harkita kolmea vaihtoehtoa:

  1. Poistut paikalta. Tämä on täysin säädyllinen ja hyväksyttävä ratkaisu. Se ei ole tappio, vaan pikemminkin vanhan viisauden toteuttamista: “Jotkut taistelut voitetaan antautumalla.” Jos ympäristöä ei saa paremmaksi, viisas nostaa kytkintä ja etsii työyhteisön, jossa vallitsee terveempi työkulttuuri.
  2. Sopeudut. Teet omat olosi mahdollisimman siedettäväksi. Luot itsesi ympärille mikroilmaston, jossa voit voida riittävän hyvin. Toimit esimerkiksi enemmän niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa työskentely sujuu mukavasti ja jätät menemättä palavereihin, jotka muistuttavat painekattilaa.
  3. Muutat ympäristön ja sen työkulttuurin paremmaksi. Haastavaa, mutta mahdollista. Kyselemällä voi selvitä, että moni muukin kärsii tilanteesta ja haluaisi tehdä muutoksia. Kannattaa kuitenkin harkita, voiko muutosta oikeasti tehdä. Muutoin uuvutat helposti itseäsi vain lisää taistelemalla tuulimyllyjä vastaan.

    Vaihtoehdon 2 tarjoama sopeutuminen voi tuntua houkuttelevalta. Mitä jos rapukin olisi taikonut ympärilleen kuumuutta kestävän sukelluspuvun? Ei ihan ideaalitilanne, mutta ehkäpä tilapäisesti siedettävä -- ainakaan ei kiehuisi elävältä ihan heti!

    Suosittelisin kuitenkin ensimmäistä ja viimeistä vaihtoehtoa. Niiden kautta voimme vähitellen tehdä työelämästä paremman meille kaikille.

    Jos nimittäin riittävän moni äänestää jaloillaan jouduttuaan sietämättömään työympäristöön -- tai päättää kääriä hihat ja muuttaa yhteisön paremmaksi -- tapahtuu positiivinen muutos hitaasti, mutta varmasti.

    Tärkeintä on joka tapauksessa lopettaa itsensä syyllistäminen. Sen voit tehdä jo tänään.


    Haluatko eroon työelämän "apinahäkeistä" ?

    Tilaa Tietoinen Työelämä - uutiskirje ja osallistu paremman työelämän rakentamiseen!

    Lähetän sinulle uudet kirjoitukset heti kun ne julkaistaan.


    4 kommentteja “VOITKO PAHOIN TÖISSÄ? BURNOUT JA APINAHÄKKI

    1. Meni kyllä kipeällä tavalla yhteen oman kertomukseni kanssa. Tämä julkaistiin tämän viikon alussa Työterveyslaitoksen TTT-lehden yhteydessä. Kertomustani kommentoi Jari Hakanen, joka on Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori

      1. Hei! Ilmeisesti on kyse tästä jutusta? http://www.tttlehti.fi/miksi-tyon-ilo-sarkyy/

        Sinun tarinasi on kyllä koskettavaa luettavaa. Ja hyvin voin yhtyä Jari Hakasen viisaisiin sanoihin; teit todellakin kaikkesi työuupumuksen keskelläkin. Todella ikävää, ettei työnantajasi tehnyt samoin vaan pikemminkin päinvastoin!

        On lannistavaa kun joutuu lopulta luopumaan siitä toivosta, että työpaikalla asiat järjestyisivät. Toisaalta vasta se mahdollistaa irtipäästämisen ja uusien mahdollisuuksien löytämisen. Hienoa että löysit todella tukalassa paikassa vielä voimia ja sisua tehdä tarvittavat ratkaisut oman hyvinvointisi puolesta!

        Hakasella ja Työterveyslaitoksella – samoin kuin monella muullakin taholla – on kyllä tunnetusti todella paljon tietoa siitä, miten paljon inhimillistä vahinkoa saadaan huonolla johtamisella aikaan. Samoin osaamista laittaa asiat kuntoon. Kyse on siitä halutaanko niin tehdä.

        Tässä on tärkeää, että myös työntekijät äänestävät tarvittaessa jaloillaan – kuten sinä olet tehnyt. Huono johtaminen ja välinpitämättömyys työntekijöiden uupumisesta loppuvat viimeistään siihen, ettei näillä tahoilla ole enää ketään johdettavanaan. Haluaisin uskoa, että suurin osa viisastuisi jo ennen sitä.

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *