3 JIPPOA, JOILLA MUUTAT RUTIINEJA VAIVATTOMASTI

Muuta tapojasi kävelemällä kuin Monty Pythonin John Cleese!

Edellisessä postauksessa kerrottiin miten ja miksi rutiinit pitävät meitä usein tiukasti vankeinaan.

Kun jostakin tavasta ajatella tai toimia on tullut rutiini, se ohjaa meitä automaattisesti. Ja kaiken lisäksi se tuntuu hyvältä ja oikealta tavalta toimia.

​Omien tapojensa muuttaminen on juuri tästä syystä vaikeaa. Sitä kannattaa kuitenkin määrätietoisesti opetella. Palkintona on suurempi vapaus omista pinttyneistä ajattelutavoista ja toimintamalleista.

Samalla lisää myös omaa vapauttaan suhteessa itseä ympäröivään kulttuuriin (myös juuri niihin oman työpaikan apinahäkin “järjettömiin” tapoihin).

Tässä kirjoituksessa kerron muutamia keinoja, joilla rutiineista vapautumista voi helpottaa huomattavasti.

Aloitetaan potkimalla varpaita kynnykseen.

More...

Psykologi Keijo Tahkokallio kertoi nimittäin kerran kiinnostavan tarinan, joka valottaa miten  huonosta rutiinista voi päästä irti.

Tahkokallioiden kodissa tehtiin remontti. Lattiat hiottiin ja lakattiin, minkä vuoksi kynnykset jouduttiin irrottamaan pois kaikista oviaukoista.

Lopuksi kynnykset kiinnitettiin takaisin kaikkialle muualle paitsi makuuhuoneen oveen, jonka kynnys ei enää sopinutkaan sellaisenaan takaisin paikalleen.


Kului useita kuukausia kunnes Keijo muisti puuttuvan kynnyksen, höyläsi sen sopivaksi ja kiinnitti paikalleen. Ja mitä tästä seurasi? Sekä Keijo että hänen vaimonsa alkoivat potkia varpaitaan kipeästi kynnykseen.

Tämä herätti kummastusta. Makuuhuoneen kynnys oli prikulleen samanlainen kuin talon muut kynnykset, joiden kohdalla he osasivat automaattisesti varoa varpaitaan. Ja sehän oli ollut paikallaan jo aikaisemmin, eivätkä he olleet silloin siihen jalkojaan potkineet.

Niiden kuukausien aikana kun kynnys oli ollut poissa, heidän aivonsa ja kehonsa olivat päätelleet, että makuuhuoneen oven kohdalla on turha kuluttaa energiaa varpaiden varomiseen eikä siinä siis tarvinnut enää nostaa jalkaa sen kummemmin.

”Älä-nosta-jalkaa-makuuhuoneen-ovella” -ohjelmasta oli muodostunut automaattinen rutiini, jonka uhriksi heidän varpaansa nyt joutuivat.

Lopulta Keijo onnistui keksimään keinon juurruuttaa makuuhuoneen kynnyksen ylitys ”selkäytimeen”.

Hän kertoi miten hän lopulta keksi alkaa astua aina teatraalisen liioitellusti kynnyksen yli – siis aivan kuin olisi ottanut mallia Monthy Pythonin hassunkurisen kävelyn ministeriön virkamiehestä. 

Vasta tämän jälkeen vanha rutiini lopulta palasi ja kynnyksestä päästiin ylitse sitä enää ajattelematta.

Tahkokallion tarina tuo hienosti esille muutaman tärkeän seikan:

1. Huonot rutiinit ottavat vallan yllättävän nopeasti (ja monesti sinun huomaamattasi).

2. Rutiinia on vaikea muuttaa ilman tietoista ponnistusta.

3. Tietoinen ponnistus vaatii vaivannäköä ja toistoa.

Viimeinen kohta liittyy siihen, että ilman huomattavaa keskittymistä kynnyksen yli astumiseen sen oppiminen ei olisi onnistunut.

Kaava rutiinien muuttamiseen on seuraava:

1. Älä yritä poistaa vanhaa rutiinia.

2. Luo sen tilalle uusi rutiini.

3. Toista sitkeästi tietoisesti uutta rutiinia niin pitkään, että siitä tulee automaattinen.

Näistä viimeinen kohta on vaativin. Tässä voit käyttää apuna sitä, että teet Tahkokallion tapaan toistosta tietoista kiinnittämällä rutiinin toteuttamiseen huomiota esimerkiksi liioitellun suurellisella tai hidastetulla toiminnalla, huumorilla tai muulla keinoin.

Tässä muutama jippo, joilla tämä temppu onnistuu helpommin:

1. Tee hyvästä tavasta helppoa, huonosta rutiinista vaikeaa

Tämä tarkoittaa sitä, että teet vanhasta rutiinista, josta haluat eroon, mahdollisimman vaikeaa.

Jos ongelmasi on esimerkiksi se, että avaat aivan liian usein Facebookin ja selaat sitä päämäärättömästi juuri silloin kun sinun pitäisi patistaa itsesi johonkin aivan muuhun, niin tee yksinkertaisesti Facebookin avaamisesta vaikeaa.

Kollegallani Markus Neuvosella on tapana vaihtaa aika-ajoin Facebookin salasana sellaiseksi, että se on pakko katsoa muistiinpanolapulta. Lappu sitten jemmataan sen verran etäiseen paikkaan, ettei sitä viitsi lähteä hakemaan ihan vain hetken mielijohteesta.

Näin hankaloitat vanhan rutiinin toimintaa, koska sen toteuttaminen alkaa vaatia tietoista ponnistelua (eikä automaatio enää toimi).

(Jos kokeilet jippoa muista myös tyhjentää salasana kännykän ja selaimen muistista!)

Mitä temppuja voisit itse keksiä tehdäksesi jostakin huonosta tavasta vaikean ja uudesta tavasta helpon?

2. Muokkaa ympäristö tukemaan uutta rutiinia

Yksi rutiinien jännä ominaisuus on niiden sidonnaisuus ympäristöön. Esimerkiksi autolla ajon rutiinit eivät ole mielessämme kun istumme saunassa tai kokkausrutiinit elokuvateatterissa.

Tätä rutiinien sidonnaisuutta ympäristöön voi käyttää myös kätevästi hyväksi.​

Jokin aika sitten eräs tuttavani kertoi, että hänen työnsä oli alkanut stressaamaan häntä tavallista enemmän erityisen raskaan työtilanteen vuoksi. Pahinta oli, että työasiat pyörivät nyt mielessä jatkuvasti myös iltaisin ja viikonloppuisin.

Lopulta — tuttavani tuskasteltua asiaa kotona riittävän pitkään — hänen viisas puolisonsa tokaisi ykskantaan, että eihän tuo mikään ihme ole, kun “työrojut lojuu hujan hajan pitkin asuntoa”.

Tuttavani alkoi katsella kotia uusin silmin ja huomasi miten se oli oikeasti täynnä ärsykkeitä, jotka toivat työasiat mieleen ja saivat hänet murehtimaan tekemättömiä töitä tai miettimään työpaikan hankalia sosiaalisia kuvioita.

Olohuoneen pöydän nurkalla oli työpapereita, yöpöydällä pino työhön liittyviä kirjoja (odottamassa sitku-aikaa jolloin ne ehtisi lukea), työmatkoilla käytettävä laukku seisoi makuuhuoneen nurkassa ja eteisen naulakossa roikkui virallisempiin tapahtumiin varattu pikkutakki.

Lisäksi työhön liittyviä viestejä tipahteli kännykkään pitkin iltaa (ja joskus viikonloppuisinkin) ja somea selatessa näytöllä vilisi työkavereiden ja -kontaktien kuvia ja nimiä.

Tilanne rauhoittui huomattavasti kun tuttavani siivosi nämä “työasiat” pois silmistä — ja samalla pois mielestä.

Kirjat ja paperit saivat mennä lipaston laatikkoon ja pikkutakki ja työlaukku vaatehuoneen perimmäiseen nurkkaan.

Lisäksi tuttavani sääti vapaa-ajalla kännykän sähköpostiohjelmasta pois ilmoitukset uusista viesteistä  ja rajoitti huomattavasti somen selailua.

Tuttavani kertoi, että vaikka työasiat kävivät edelleen myös kotona mielessä, ne tulivat mieleen harvemmin ja myös poistuivat sieltä huomattavasti aikaisempaa nopeammin.

Mieti miten voisit vastaavasti ympäristöä muuttamalla aktivoida hyviä rutiineita ja passivoida huonoja tapoja.

Mitä voisit esimerkiksi laittaa esille ja mitä pistää piiloon kotona tai työpaikalla?

3. Huijaa itseäsi luulemaan, että uusi rutiini on hauskaa!

​Vanhoista rutiineista poikkeaminen aiheuttaa yleensä jonkin asteista ahdistusta. Uusi rutiini voi jopa tuntua aivan väärältä, sillä aivojemme näkökulmasta vanha rutiini on ”se oikea”.

Yksi helppo lääke tähän on yhdistää ”keinotekoisesti” uuteen rutiinin positiivinen tunnelataus.

Minulla on tästä omakohtainen kokemus.

Olin remontoimassa vanhaa hirsitaloa. Talon laho lattia purettiin ja sen sisältä piti jollain ilveellä kuljettaa pois yli sata kuutiota pölisevää ja homeista sammalleen, mullan ja hiekan sekaista "pehkua".​

Pehku oli sellaista, että kun sitä vähänkin talikolla nosti, pöllähti ilmoille iso sakea ruskea pölypilvi, joka tukki suut ja silmät ja salpasi hengityksen.

Tehtävää jo etukäteen kauhulla ajatellen varustauduimme remonttikaverin kanssa hupullisiin haalareihin, hengityssuojaimiin, tiivisiin silmäsuojaimiin ja teippasimme hihojen ja lahkeiden suut kiinni.

Aloitimme homman heiluttaen talikoita ja kuljettaen kotikkärryjä kiikkeriä lankkuja pitkin. Toinen lastasi talon sisällä yhtä kottikärryä sillä aikaa kun toinen työnsi edellisen kärryn ulos talosta ja kippasi sen hitaasti kasvavaan pölisevään kekoon.

Ensimmäisen kahdeksantuntisen päivän jälkeen olisin ollut valmis luovuttamaan. Toisen jälkeen hankkimaan jonkun jättimäisen superrakennusimurin, maksoi mitä maksoi. Ja kolmannen jälkeen jo myymään koko paikan.

Neljäntenä päivänä jokin päässä naksahti. Koska tilanteesta ei ollut muuta ulospääsyä - talikoitavaa olisi viikkotolkuiksi - päätin yrittää muuttaa omaa asennetta.

Koska en hyvistä yrityksistä huolimatta osannut muuttaa sitä myönteiseksi inhottavaa ja hikistä hommaa kohtaan, päätin huijata itseäni.

Sen sijaan, että olisin työntänyt taas vaappuvan kottikärryn ulos pitkin ylös alas kulkevien lankkujen sokkeloita ja vienyt sen tukalasti hengityssuojaimen läpi puuskuttaen suoraan pehkukeon jatkoksi, aloinkin juhlia jokaikisen kärryn saamista ulos.

Kun kärry oli ulkona ovesta, pysähdyin ja nostin kädet ylös kuin nyrkkeilyn maailmanmestari. Samalla hihkaisin hengityssuojaimen uumenista ”Jeeeee!!!” ja virnistin. Hymy ei heti tietysti ollut aito, mutta ei keho sitä ilmeisesti huomannut. Ja muutaman kerran jälkeen itseä alkoi jo homma oikeasti naurattamaan.

Hetken riemuntaani ihmeteltyään tarttui meno myös remonttikaveriin. Pian yhtäpekkaa jatkettiin työtä kummatkin hihkuen.

Kehonkielistä ilmaisua vähän muuttamalla työ oli saanut nyt uuden ulottuvuuden. Mieli oli urakan suhteen kevyt: kyllä tämä jaksetaan loppuun saakka.

Tekemiseen tuli aika pian rutinoituneet otteet kun mieli lakkasi vastustelemasta, ja kun pehkuralli lopulta päättyi muutaman viikon päästä, siitä tuli itseasiassa vähän haikea olo.

Rallia olisi voinut jatkaa pidempäänkin, koska homma oli alkanut sujua ihmeen hyvin - epämiellyttävästä urakasta (ja siitä selviämisestä) oli tullut rutiini.


Tässä oli siis muutamia ajatuksia siitä, miten voit helpottaa uusien tapojen oppimista ja niistä rutiinien muodostamista.

Voimia ja päättäväisyyttä omien rutiiniesi muutokseen!

Muista, että vaikka joskus rutiinit voivat muuttua yllättävän helposti, ne vaativat usein myös sinnikästä työtä – ja ennen kaikkea oveluutta.

Tahdonvoiman käyttämisestä mm. tapojensa muutoksessa on olemassa mainio kirja: Frank Martelan Tahdonvoiman käyttöohje (2013). Kirjan nettisivuilta löytyy kooste työkaluista, jotka sopivat hienosti tapojen ja rutiinien muuttamiseen.

Tapojen anatomiasta ja viimeisimmistä tutkimustiedosta on puolestaan erityisten hyvä kirja Tapojen Voima (Charles Duhigg, 2014).

​(Onko sinulla kysymys tai kommentti, omakohtainen kokemus tai vinkki aiheesta? Kerro se ihmeessä kommentoimalla suoraan tekstin alapuolelle tai Facebookissa.)








Tilaa uutiskirje! Saat Tietoisen Työelämän viimeisimmät kirjoitukset suoraan sähköpostiisi!


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *